Nimi: The Prodigy – Always Outnumbered, Never Outgunned (cd-albumi)
Vuosi: 2004
Ostopaikka: Platta
Kappaleet:
1. Spitfire
2. Girls
3. Memphis Bells
4. Get Up Get Off
5. Hotride
6. Wake Up Call
7. Action Radar
8. Medusa’s Path
9. Phoenix
10. You’ll Be Under My Wheels
11. The Way It Is
12.Shoot Down
AONO, kuten tämä levy tuttavallisemmin tunnetaan, on ehkä oman musiikkifriikkihistoriani kaikkien aikojen odotetuin levy. Vuoden 1998 jälkeen tuli vuosi toisensa jälkeen odoteltua ja kytättyä uutta The Prodigy -albumija a. Vuoden 1999 Liamin miksaus-levy Dirtchamber Sessions (arvostellaan myöhemmin…) -levyn jälkeen oli jo vahvasti huhuja siitä, että kohta levy on valmis. Mutta ei, mitään ei kuulunut. Sitten he joskus vuosituhannen vaihteen aikoihin kiersivät Australiassa ja soittivat kolmea uutta kappaletta. Muistan kuinka latasin niitä huonolaatuisina fanifoorumien kautta ja kuuntelin. Fiilistelin ja kuuntelin. Olin ihan varma, että kohta saadaan koko levyllinen tätä herkkua. Mutta ei, mitään ei kuulunut. Mieleen on jäänyt sarjakuva, jossa Liam pelaa pleikkaa ja angstaa, vaikka ovella on miljoona fania ja levy-yhtiö yms..
Sitten tuli vuosi 2002 ja Baby’s Got a Temper -sinkku. Tuolla sinkulla oli kuultavissa osia noista aiemmista kappaleista (muistan että yksi noista ei-julkaistuista oli Trigger nimeltään..) – muutenhan toi sinkku oli hirveää kuraa (arvostelu myöhemmin). Olin kuitenkin hetken aikaa tuolloin 2002 jo odottavalla kannalla sen suhteen, että kohta Liam julkaisee koko levyn. Mutta ei, mitään ei kuulunut.
Sitten saapui vuosi 2004. Muistan kuinka alkuvuodesta oli juttua jossain Mixmagissa tai vastaavassa Howlettista, ja jutun kuvassa hän piti kädessään uutta The Prodigy -levyä, jonka miksaus oli saatu valmiiksi. Otsikko oli jotenkin ”I bet you wanna hear this..” tai vastaavaa. Tottakai, kiima nousi. (Täytyy ymmärtää, että allekirjoittaneen The Prodigy -hekuma lähenteli jo puolittaista sairautta noina vuosina, onneksi sentään vähän laski vuoden 2002 kura-sinkusta…)
Levy ilmestyi elokuussa. 23.8. tarkalleen. Muistan päivän hyvin, sillä tasan kaksi kuukautta tuon jälkeen olin Tukholmassa The Prodigyn keikalla.. Voi kuinka pettymys levy olikaan. Jossain Liam hehkutti kuinka hän oli tehnyt levyn lähes kokonaan Reason-musasoftalla – tämä oli tätä uutta läppäriaikaa, joka onneksi oli paljolti ohimenevää. On ihan selvä, että seitsemän vuotta odotettu levy ei voi olla mitään muuta kuin pettymys, mutta jotenkin silti kyseinen AONO vain jätti todella valjun maun suuhun. Levyllä ei ole oikein mitään ihmeellistä, tää kuulostaa todella tasapaksulta ja innottomalta – juuri sellaiselta kuin kokonaan musasoftalla tehty levy (ja vielä Reasonilla – softalla jota itse testailin samoihin aikoihin todeten sen kivaksi leluksi!) voi kuulostaa.. Girls, Memphis Bells ja You’ll Be Under My Wheels toimivat, mutta eivät nekään kovin hyvin..
Onneksi The Prodigy tuli takaisin paremmalla levyllä, tämä on karseaa kuraa.. Pisteet 28
Akin aarteet 