Nimi: Pekka Streng – Kesämaa (cd-albumi)
Vuosi: 2006
Ostopaikka: Ei mitään mielikuvaa
Kappaleet:
1. Mimosaneito
2. Kaukana
3. …ja Tuittu ruusut sai
4. Perhonen
5. Auringon lapsi
6. Kanttorinpoika Max
7. Katsele yössä
8. Matkalaulu
9. Roope Hattu
10. Annabella
11. Serenadi
12.Puutarhassa
13.Mutta minä lähden
Pekka Streng hahmona, ja erityisesti hänen toinen ja viimeiseksi jäänyt albuminsa Kesämää, ovat itselle muodostuneet vuosien saatossa hyvin tärkeiksi. Täytyy myöntää, että Strengin kanssa olen hyvin myöhäisherännyt – aikanaan Kesämaa tuli hankittua vasta kun erästä meidän omaa kappalettamme oli Tommin toimesta verrattu juuri Strengin tuotantoon. Onneksi vertasi, jotta sai uuden pontimen käydä hakemassa tämä ihanan taianomainen levy itselle. Elämä ei ole ollut samanlainen.
Strengin kesämaa on jotenkin aivan huikea kokonaisuus – noin puoli tuntia taianomaista kevyttä rallattelua, jonka voisi aivan hyvin leimata suoraan ”lastenlauluiksi” ja antaa olla vaan. Kyseessä on kuitenkin monipuolinen psykelevy, jossa jotenkin vahvasti on läsnä Strengin tietty unenomainen lapsenusko. Oh hoh, nyt tuli typerin lause ikinä..
Muistan kun hain tämän levyn – olin jo vähän briiffannut itseäni Strengin kohtalosta, ja siitä kuinka kyseinen albumi jäi tämän nuorena sairauteen kuolleen kynäniekan viimeiseksi albumiksi. Olin jotenkin todella yllättynyt siitä, miten omalaatuinen levy on kyseessä; levy soi soittimessa yhä uudestaan, ja tuntui kuin siitä olisi aina löytänyt jotain uusia asioita. Aikanaan kuunneltiin kommuunissa tuota keittössämme useita kertoja peräkkäin Niilon kanssa eikä voitu kuin hiljentyä tämän suuren kokonaisuuden rinnalla. Levyn mukana tullut vihkonen valaisi vielä lisää sitä tilannetta, kuinka Streng tiesi jo levyjä tehdessään elämänsä päättyvän pian.
Albumin koskettavimmat kappaleet ovat Katsele yössä (se kohta kun huilu tulee mukaan, on jotain suurinta mitä tässä maassa on koskaan tehty – itken yhä edelleen lähes joka kerta), Matkalaulu (kun Pekka nousee katolle junanvaunun kaiutetulla laululla, tuntuu kuin itsekin pitäisi nousta ylös ja mennä kirjaimellisesti tuonne IC:n katolle) ja Mutta minä lähden (vaikka kyseessä on toisen teksti, niin tietäen tilanteen voi tätä levyn lopetuskappaletta pitää eräänlaisena elämään jäävänä ”so long and thanks for all the fish” -tervehdyksenä).
Strengin Kesämaa on yksi henkilökohtaisesti tärkeimmistä albumeista – tieto Strengin tilanteesta levyä tehdessä on jotenkin hyvin puhutteleva, tuntuu kuin tämä olisi tehty omalle pojalle henkilökohtaisesti, mutta sitten taas toisaalta levy kestää kauniisti aikaa. On vaikeaa antaa tällaiselle pisteitä, mutta luotan omiin aisteihini. Pisteet 94
Akin aarteet 