Waiting For The Sirens Call – cd-albumi

Nimi: New Order – Waiting For The Sirens Call (cd-albumi)

Vuosi: 2005

Ostopaikka: Platta, Tampere

Kappaleet:

1. Who’s Joe?
2. Hey Now What You Doing
3. Waiting for the Sirens’ Call
4. Krafty
5. I Told You So
6. Morning Night and Day
7. Dracula’s Castle
8. Jetstream
9. Guilt Is a Useless Emotion
10. Turn
11. Working Overtime

Muistan miten paljon tätä levyä odotettiin. Tapsan kanssa oltiin useita kuukausia ennen levyn saapumista ihan täpinöissä uuden New Order -levyn takia – olihan kyseessä ensimmäinen NO-levy, joka ilmestyi sen jälkeen kun yhtyeestä oli tullut molemmille isointa ikinä! Muistan kuinka uudelleen ja uudelleen kuunneltiin huonolaatuiselta striimiltä BBC Onen lähetystä, jossa soitettiin levyn ensimmäinen sinkku (Krafty) ensimmäistä kertaa, ja kuinka spekuloitiin tunteja biisilistalla sen ilmestyttyä. Ah, kyseessä oli todellinen odotuksen talvi ja kevät, sillä tämä klassikko julkaistiin maaliskuun lopulla 2005.

Huvittavin muisto tähän levyyn liittyen tapahtui noin viikkoa ennen albumin ilmestymistä, kun menimme Plattaan lähes päivittäiselle kierroksellemme selailemaan levyjä; kauppaan oli tullut WFTSC:n promo-versio, joka oli juuri tuolloin soimassa taustamusiikkina. Oli tehty selväksi monissa keskusteluissa kauppiaiden kanssa, että me olimme odottamassa levyä kuin kuuta nousevaa, ja että emme vahingossakaan halunneet kuunnella nettiin vuotaneita ennakkoversioita, vaan odotimme fyysisen levyn haltuumme saamista. Niinpä tuolloin saapuessamme kauppaan ajoi Arska meidät kaupasta ulos, jotta emme vahingossakaan tulisi tätä herkkua etukäteen kuunnelleiksi. Ensimmäinen ja ainut kerta, kun on levykaupasta käännytetty heti ovelta ulos.

Noh, sitten se päivä saapui: 28. maaliskuuta, kello oli vähän vaille kymmenen, olimme Platan ovella jonottamassa tuota albumia (ei varmaan yllätä, että olimme ainoat kaksi tuolla jonossa). Ovi auki, levyt nipusta, rahat tiskiin, levyt kouraan. Hypättiin Tapsan autoon ja mentiin hänen luokseen, autossa ei tietenkään voinut levyä vielä kuunnella. Muistan miten istuttiin alas, levy soittimeen, kahdesti läpi ja sitten Tapsan piti lähteä töihin (minä ehdin vielä kolmannen kerran kuunnella ennen oman työvuoron alkua). Levy kieppui useita kertoja seuraavien viikkojen aikana soittimessa, olihan se kaikin puolin iso juttu. Samana kesänä sitten nähtiin Ruotsissa Arvika-festareilla ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan kerran New Order livenä, huikea keikka ja huikea vuosi.

Mitä sitten itse levystä mieltä? Levy on hyvä kokonaisuus – siellä on muutamia täytekappaleita, mutta vain todella harvoja. Nimibiisi ja Krafty iskevät lujaa, ensimmäisiä kahta kappaletta popitan vielä nykyisinkin täydellisinä liikkumiskappaleina aamuisin, Working Overtimessa on enemmän munaa kuin hevirok-bändeissä yhteensä, Quilt Is a Useless Emotionkin toimii mainiosti. Näin jälkikäteen huvittaa Ana Matronicin roudaaminen Jetstreamia täydentämään, mutta kai tuolla tuolloin pyrittiin jotain uutta yleisönosaa kosiskelemaan. 🙂

Harmillista levyn kannalta on, että Turn ei koskaan nähnyt päivänvaloa neljäntenä fyysisenä sinkkuna levyltä – tästähän on kuultavissa Singles-kokoelmalla jopa tuo lyhennetty versio, mutta julkaisu ei sitten koskaan konkretisoitunut. Omina kohokohtina levyllä ehdottomasti ovat ensimmäisen kappaleen kohta, jossa rummut alkavat naputtaa alussa ratsastavaa komppia, ja nimibiisin laulun ja basson eräänlainen kaksiääninen ”laulu” – ne soljuvat niin täydellisesti yhteen! Phil Cunninghamin mukanaolo kyllä kuuluu kitarajuttujen määränä, mutta ainoastaan positiivisessa mielessä.

Mitä sitten pisteiksi? Hmm.. Tämä on perusvarmaa kauraa, parempaa kuin odotin, mutta en koskaan ole nostanut tätä New Orderin suurten levyjen joukkoon.

Pisteitä 78

Advertisement